Siirretyssä rangaistuksessa erotuomari on havainnut jäähyn arvoisen rikkeen, mutta antaa rikotun joukkueen jatkaa hyökkäystään. Käsi nousee, pilli ei vielä soi ja maalivahti saattaa lähteä kohti vaihtoaitiota. Vastustajan hipaisu kiekkoon ei välttämättä päätä tätä vaihetta: ratkaisevaa on kiekon saaminen hallintaan ja kontrolliin. Siksi sama hyökkäys voi jatkua vielä torjutun syötön jälkeenkin.

Tilanne näyttää ylivoimalta, vaikka rangaistuskellossa ei vielä ole mitään. Sen ymmärtämiseksi kannattaa seurata kolmea eri tapahtumaa: rikkeen ilmoittamista, pelin katkeamista ja varsinaisen rangaistuksen alkamista. Niiden väliin voi mahtua kokonainen hyökkäys. Tässä oppaassa erotetaan nämä vaiheet ja tarkastellaan, mitä kuudes kenttäpelaaja käytännössä muuttaa.

Nostettu käsi kertoo tulevasta ratkaisusta

Tuomarin ele ei tarkoita, että peli olisi jo pysähtynyt. Se ilmoittaa odottavasta rangaistuksesta. Rikottu joukkue saa jatkaa kiekollista tilannettaan, jotta vastustajan rike ei veisi siltä hyökkäysmahdollisuutta. Pelaajien on silti jatkettava tavallisten pelisääntöjen mukaan. Siirretty rangaistus ei anna lupaa pelata paitsiosta tai käyttää mailaa kielletyllä tavalla.

Ajatellaan hyökkääjän pääsevän laidalta irti samalla, kun vastustajan maila tarttuu häneen. Hyökkääjä saa jatkettua ja syöttää keskelle. Välitön vihellys auttaisi tässä rikkonutta joukkuetta: vaarallinen hyökkäys loppuisi ennen seuraavaa syöttöä. Siirtämällä katkoa erotuomari voi antaa hyökkäyksen jatkua, kunnes siihen tulee sääntöjen edellyttämä pysähdys.

Kättä ei pidä tulkita yksinään. Myös linjatuomari voi pitää kättään ylhäällä esimerkiksi siirretyn paitsion merkiksi. Pelaajien liike ja tuomarin tehtävä auttavat erottamaan tilanteet. Jääkiekon paitsio-opas käsittelee eri kysymystä: sitä, milloin hyökkäysalueelle saa tulla ja milloin siellä oleminen täytyy ensin selvittää.

Selostuksen sana ”siirretty” voi siis viitata kahteen eri tapahtumaan. Rangaistuksessa odotetaan sopivaa pelikatkoa rikkeen käsittelemiseksi. Paitsiossa hyökkääville pelaajille voidaan antaa tilaisuus poistua alueelta. Jos seuraa vain yhtä nostettua käsivartta, nämä näyttävät helposti samalta, vaikka joukkueiden seuraavat tehtävät ovat erilaiset.

Kosketus ja hallinta eivät ole sama havainto

Yleisin ihmettelyn aihe syntyy puolustajan osuessa kiekkoon ilman vihellystä. Kiekko voi hipaista mailaa, vaihtaa hieman suuntaa ja päätyä takaisin hyökkääjälle. Tuollainen osuma ei välttämättä anna puolustavalle joukkueelle mahdollisuutta määrätä, mitä kiekolle seuraavaksi tapahtuu. Hallinta ja kontrolli tarkoittavat tässä enemmän kuin fyysistä kosketusta.

Katsojan ei tarvitse etsiä määrättyä sekuntimäärää. Säännön ajatus ei ole, että kiekon pitäisi olla lavassa tietyn pituisen ajan. Nopeakin haltuunotto voi olla selvä. Vastaavasti pitkään pomppiva kiekko voi koskea pelaajaan useasti ilman, että hän todella saa sitä hallittuun käyttöönsä. Tapahtuman laatu on kestoa olennaisempi.

Ensimmäisessä opetusesimerkissä puolustaja kurottaa mailansa poikittaissyötön tielle. Kiekko osuu lavan kärkeen ja jatkaa toisen hyökkääjän saataville. Tässä on kosketus, mutta ei selvää haltuunottoa. Toisessa puolustaja ottaa saman syötön vastaan, saa kiekon eteensä ja valmistautuu lähettämään sen pois. Tällainen toiminta näyttää jo aivan erilaiselta kontrollilta.

Kolmannessa kiekko osuu luistimeen pelaajan katseen ollessa muualla. Pelaaja ei voi vielä tarkoituksellisesti jatkaa sillä peliä. Pelkkä luistimen ja kiekon kohtaaminen ei kerro, että joukkue sai tilanteen haltuunsa. Juuri tällaisia eroja kannattaa etsiä silloin, kun katsomo odottaa pilliä ensimmäisestä näkyvästä osumasta.

Tämä tarkastelu ei tarkoita, että kotikatsomosta voisi aina päättää tilanteen varmasti. Lähikuva saattaa jättää seuraavan kosketuksen näkymättömiin. Tuomari voi nähdä kiekon asettuvan lavalle eri suunnasta kuin televisiokamera. Epäselvässä tapauksessa on hyödyllisempää nimetä puuttuva havainto kuin keksiä sääntö, jonka mukaan jokainen hipaisu pysäyttäisi pelin.

Torjunnasta irtoava kiekko näyttää eron erityisen hyvin

Maalivahdin torjunta tarjoaa toisen tavan erottaa kosketus kontrollista. Kiekko voi osua patjaan ja ponnahtaa takaisin hyökkääjälle. Vaikka puolustavan joukkueen maalivahti koski siihen selvästi, kiekko jäi pelattavaksi. Tätä ei pidä rinnastaa tilanteeseen, jossa hän ottaa kiekon hallitusti kiinni ja peli katkeaa. Näkyvä osuma ja hallittu päättäminen ovat eri tapahtumia.

Sama periaate auttaa lukemaan mailatorjuntoja. Maalivahti voi ohjata kiekkoa pois vaaralliselta alueelta mutta jättää sen silti hyökkäävän joukkueen ulottuville. Jos vastustajaa odottaa rangaistus ja hyökkäys jatkuu, katsojan kannattaa seurata seuraavaa omistajaa. Hän ei voi päätellä pelin loppuneen vain maalivahdin suorittamasta onnistuneesta väliintulosta.

Opetusesimerkissä laukaus osuu patjaan ja jää kahden hyökkääjän väliin. Puolustaja yrittää pyyhkäistä sen pois mutta osuu vain reunaan. Hyökkääjä saa jatkettua sivulle. Ensimmäinen torjunta ja toinen hipaisu ovat molemmat todellisia kosketuksia, mutta kumpikaan ei vielä kuvaa hallittua kiekollista jatkoa puolustavalta joukkueelta. Tilanne voi siksi näyttää katsomosta pidemmältä kuin odotettiin.

Kun tätä vaihetta katsoo uudelleen, kannattaa kuunnella myös pilliä. Televisiokuvan vaihtuminen tai pelaajan pysähtyminen ei ole itsessään pelikatko. Pelaajat voivat hetkeksi odottaa ratkaisua, jota ei tule. Hyökkäävä joukkue voi hyötyä siitä, että se seuraa todellista vihellystä eikä muiden hetkellistä oletusta. Tuomarin havainto ratkaisee, milloin peli on pysähtynyt.

Maalivahdin poistuminen tuo uuden syöttösuunnan

Rikottu joukkue vaihtaa usein maalivahtinsa kenttäpelaajaan jo ennen vihellystä. Kun peli katkeaa vastustajan saadessa kiekon kontrolliin, lisäpelaajaa voidaan käyttää hyökkäyksen jatkamiseen. Kuusi kenttäpelaajaa ei kuitenkaan tarkoita samaa asetelmaa kuin tavallinen viisi vastaan neljä pelattava ylivoima. Vastustajan viisi pelaajaa ovat yhä jäällä.

Lisäpelaaja voi tulla kaukaloon keskialueen kautta ja tarjota rauhallisen palautusvaihtoehdon. Hänen hyötynsä ei aina näy laukauksena. Jos puolustava viisikko joutuu huomioimaan yhden uuden vastaanottajan, aiemmin suljettu syöttö voi avautua toisessa kohdassa. Hyökkääjät yrittävät käyttää tämän lyhyen numeerisen edun ennen seuraavaa katkoa.

Puolustajat puolestaan joutuvat päättämään, kuinka paljon he uskaltavat lähteä kiekon perään. Kurotus voi katkaista syötön hetkeksi, mutta jättää pelaajan väärälle puolelle seuraavaa vastaanottajaa. Jos kiekko ei pysy kontrollissa, peli jatkuu ja vapautunut tila voi muuttua heti vaaralliseksi. Siksi kuudes pelaaja voi hyödyttää hyökkäystä jo odottamalla oikeassa paikassa.

Kaukalon koko vaikuttaa siihen, kuinka kaukana nämä vaihtoehdot toisistaan ovat. NHL-kaukalon ja eurooppalaisen kaukalon mittoja vertaileva artikkeli auttaa hahmottamaan leveyttä. Leveä tila ei itsessään ratkaise hyökkäystä, mutta se muuttaa sitä, kuinka pitkän matkan puolustaja joutuu liikkumaan kahden vastaanottajan välillä.

Maalivahdin vaihto on myös ajoitettava oikein. Penkiltä ei voi vain lähettää ylimääräistä pelaajaa kesken tilanteen riippumatta siitä, missä poistuva maalivahti on. Tavallinen vaihtamisen järjestys koskee tätäkin hetkeä. Kotikatsomossa vaihto jää usein kuvan reunaan, vaikka juuri sen onnistuminen mahdollistaa seuraavan hyökkäysvaiheen.

Kolme syöttöä näyttävät, miksi hyökkäystä kannattaa jatkaa

Seuraava tilanne on kuvitteellinen. Sininen joukkue hyökkää vasemmasta kulmasta, ja punaista odottaa siirretty rangaistus. Sinisen puolustaja saa kiekon siniviivalla. Hänellä olisi mahdollisuus laukoa heti, mutta edessä on kaksi vastustajaa ja oma hyökkääjä. Laukauksen määrä ei vielä kertoisi, kuinka käyttökelpoinen paikka syntyi.

Ensimmäinen syöttö siirtää kiekon vastakkaiselle laidalle. Punainen viisikko liikkuu mukana, mutta lähin puolustaja joutuu kääntämään rintamasuuntansa. Toinen syöttö palauttaa kiekon viivaan tulevalle kuudennelle pelaajalle. Tällä kertaa syöttölinja keskustaan näkyy eri kulmasta. Kolmas syöttö voi löytää hyökkääjän, joka on odottanut vastustajien takana.

Mikään näistä siirroista ei ole onnistunut vain siksi, että kiekko liikkui nopeasti. Oleellista on, joutuiko vastustaja vaihtamaan tehtäväänsä ja jäikö sen jälkeen tilaa. Sama kiekon kierrättäminen ilman puolustajien liikettä voi kuluttaa aikaa tuottamatta juuri mitään. Lisäpelaajan arvo syntyy siitä, että hänen olemassaolonsa pakottaa vastustajan valitsemaan.

Kuvitteellinen hyökkäys voi päättyä myös huonoon syöttöön. Jos kiekko menee puolustajan hallittuun vastaanottoon, pilli päättää vaiheen ennen kuin sininen ehtii hyödyntää uusia paikkoja. Tämä ei tee ensimmäisistä syötöistä automaattisesti virheitä. Hyökkäyksen laatua arvioidaan niiden avaamien mahdollisuuksien, ei vain viimeisen näkyvän seurauksen kautta.

Laukauspaikan arviointiin sopii rinnalle KalPa–HIFK-ennakon näkökulma laukausten laatuun. Siirretyn rangaistuksen aikana syntynyt laukaus ei saa erityisarvoa pelkästään tilanteen nimestä. Näkyvä lähtöhetki, syöttö ennen laukausta ja maalivahdin liikkuminen kertovat edelleen enemmän kuin hyökkäyksen kokonaiskesto.

Tyhjä maali ei tarkoita, että kiekko lakkaisi olemasta vaarallinen

Maalivahdin poistuttua oman maalin edessä ei ole viimeistä varmistajaa. Vaikka vastustajan hallittu kiekon saaminen päättää siirretyn vaiheen, omat syötöt ja kimmokkeet eivät muutu vaarattomiksi. Siksi kiekkoa ei pidä käsitellä kuin peli olisi jo tauolla. Pelaajien täytyy edelleen tietää, missä oma maali ja muut syöttövaihtoehdot ovat.

Palautussyöttö on hyvä käytännön esimerkki. Pelaaja voi odottaa puolustajan olevan viivalla, vaikka tämä on juuri liikkunut sivuun. Jos kiekko lähtee vanhaan paikkaan, sillä voi olla paljon avointa jäätä edessään. Tilanne muistuttaa siitä, että lisäpelaajan hyödyntäminen vaatii yhteisen kuvan hyökkäyksestä eikä vain enemmän sinisiä paitoja kiekon ympärille.

Vastustajan on silti pelattava tilanne loppuun sääntöjen puitteissa. Pelaaja ei voi rangaistuksesta tietoisena olettaa jokaisen tulevan kosketuksen pysäyttävän tapahtumat. Jos pilli ei soi ja kiekko jää hyökkääjälle, puolustus jatkuu. Maalin katsominen tai käden nostaminen ei korvaa seuraavan syöttölinjan sulkemista.

Maalivahdin oma liikkuminen on oma taitonsa myös tavallisessa pelissä. Kärpät–Tappara-ennakko maalivahdin kiekonkäsittelystä tarkastelee, miten hän osallistuu pelin avaamiseen. Siirretyssä rangaistuksessa tehtävä vaihtuu hetkeksi kokonaan: kiekollisen tuen sijasta maalivahti tekee tilaa uudelle kenttäpelaajalle.

Kuudes pelaaja voi auttaa pysymällä pois kiekon läheltä

Ylimääräinen kenttäpelaaja ei tee hyökkäyksestä parempaa, jos kaikki kuusi kerääntyvät samaan kulmaan. Vastustaja voi silloin sulkea monta vastaanottajaa yhdellä pienellä liikkeellä. Hyödyllinen lisävaihtoehto saattaa odottaa kauempana, josta hänelle kulkeva syöttö pakottaisi koko puolustuksen kääntymään. Etäisyys voi olla osa hänen tehtäväänsä eikä merkki passiivisuudesta.

Ajatellaan viivapelaajaa, jolla on kiekko ja edessään tiivis puolustus. Lisäpelaaja tulee hänen viereensä lähes samaan linjaan. Syöttö onnistuu helposti, mutta puolustajien ei tarvitse muuttaa juuri mitään. Jos lisäpelaaja löytääkin paikan toisen puolustajan takaa, vastaanotto voi avata seuraavan suunnan. Ero syntyy kentälle tulleen pelaajan paikasta, ei numerosta kuusi.

Myös muiden hyökkääjien pitää tunnistaa uusi vaihtoehto. Aiemmin toimiva syöttökuvio voi tarvita yhden siirtymän, jotta kuudes pelaaja ei peitä joukkuetoverin reittiä. Kiekottomat askeleet ovat tässä usein ratkaisevia. Katselussa voi seurata yhtä pelaajaa koko siirretyn vaiheen ajan ja huomata, kuinka vähän hän koskee kiekkoon mutta kuinka paljon hän muuttaa puolustajien päätöksiä.

Lisäpelaajalla on silti vain se aika, jonka elävä pelitilanne antaa. Hän ei saa käyttöönsä erillistä hyökkäysvuoroa. Jos vastustaja ottaa kiekon kontrolliin heti hänen saapumisensa jälkeen, koko asetelma vaihtuu katkoon. Tästä syystä nopeasti syntyvä vastaanottovalmius on tärkeämpi kuin pitkä valmistelu. Hyökkääjien pitää sovittaa uusi pelaaja jo käynnissä olevaan liikkeeseen.

Vihellys aloittaa uuden tilanteen, ei jatka samaa hyökkäystä

Kun peli katkeaa, lisäpelaajalla rakennettu hyökkäys loppuu. Erotuomari ilmoittaa rangaistuksen, maalivahti palaa ja joukkueet valmistautuvat seuraavaan aloitukseen. Rangaistusajan laskeminen ei ole käynnistynyt siitä hetkestä, jolloin käsi nousi. Siirretyn vaiheen pelikellon sekunnit ja jäähykellon sekunnit ovat eri asioita.

Jos hyökkäävä joukkue tekee maalin ennen vihellystä, odottavan rangaistuksen käsittely riippuu rangaistuksesta ja jo voimassa olevista jäähyistä. Tavallisesta pienestä rangaistuksesta ei pidä rakentaa muistilausetta, joka luvataan oikeaksi kaikissa erikoistapauksissa. Useampi odottava rike tai ennestään alivoimainen joukkue voi muuttaa sitä, mitä seuraavaksi rangaistuskelloon tulee.

Katsojan kannalta käytännöllinen järjestys on selvä: ensin varmennetaan maali, sitten kuunnellaan rangaistuksen ilmoitus ja katsotaan uusi pelaajamäärä. Näin ei tarvitse päätellä jatkoa yksin siitä, että joku oli aiemmin lähdössä jäähylle. Ottelun tapahtumat antavat tarkemman vastauksen kuin yksi irrallinen muistisääntö.

Katkon jälkeen myös vaihtoaitioiden päätökset nousevat esiin. HIFK–Ilves-ennakko viimeisen vaihdon merkityksestä kuvaa, miten vastakkain tulevia pelaajia voidaan valita. Siirretyn rangaistuksen loppuminen voi siten vaihtaa sekä kentällisen että koko hyökkäyksen lähtöasetelman ennen seuraavaa kiekon pudotusta.

Yksi hyökkäys kannattaa katsoa kahdella eri kysymyksellä

Ensimmäinen kysymys on sääntöä koskeva: miksi peli jatkuu tai miksi se juuri nyt katkeaa? Siihen vastaavat rike, kiekon hallinta ja tuomarin vihellys. Toinen kysymys on pelillinen: käyttikö hyökkäävä joukkue ylimääräisen pelaajansa järkevästi? Siihen vastaavat vastaanottajien paikat, puolustajien liike ja syntyneen laukauksen laatu.

Näitä kysymyksiä ei tarvitse ratkaista yhtä aikaa. Ensimmäisellä katselukerralla voi seurata viimeistä puolustajan kosketusta. Toisella voi katsoa, missä kuudes kenttäpelaaja odotti ja siirtyikö puolustus hänen vuoksi. Näin sääntö ei peitä hyökkäyksen kiinnostavinta yhteistyötä eikä kiinnostava syöttö puolestaan muuta kosketusta hallinnaksi.

• Kättä seuraamalla huomaat odottavan rangaistuksen, mutta et vielä pelikatkoa.
• Mailan hipaisu ja tarkoituksellinen haltuunotto ovat eri havaintoja.
• Kuudes kenttäpelaaja lisää vastaanottajan; vastustajan viisi pelaajaa eivät vielä vähene.
• Vihellyksen jälkeen uusi pelaajamäärä ja ilmoitettu rangaistus kertovat jatkon.

Alivoimavaiheessa puolustuksen tehtävä muuttuu jälleen. Kanada–Suomi-ennakon tarkastelu keskustan suojaamisesta auttaa näkemään, miksi yksi puuttuva kenttäpelaaja vaikuttaa reitteihin eri tavalla kuin yksi ylimääräinen hyökkääjä. Siirretty rangaistus on näiden vaiheiden välissä oma lyhyt pelitilanteensa, jonka tärkein ero näkyy juuri ennen pilliä: kuka todella sai kiekon hallintaansa?