Liigan maalivahtitilastoissa on tällä kaudella yksi nimi ylitse muiden. Ilveksen Mantas Armalis on pelannut 13 ottelua, torjunut 95,03 prosentin varmuudella ja pitänyt kuusi nollapeliä. Kuusi nollapeliä 13 ottelussa tarkoittaa, että lähes joka toisessa pelissään hän on päästänyt nolla maalia.

Lukema on poikkeuksellinen. Liigan maalivahtien keskiarvo on tällä kaudella noin 90,4 prosenttia, joten Armalis on selvästi keskitason yläpuolella. Silti 95 prosenttia 13 ottelussa ei ole vielä todiste siitä, että hän on sarjan paras maalivahti. Se on todiste siitä, että hän on ollut sitä toistaiseksi. Koko kauden mittakaavassa lukema ehtii vielä muuttua moneen kertaan.

Juuri tästä maalivahtitilastojen lukemisessa on kyse. Yksi luku ei kerro koko totuutta, ja otoskoolla on valtava merkitys. Tässä jutussa käydään läpi, mitä torjuntaprosentti ja PMK tarkoittavat, ketkä ovat olleet sarjan parhaita ja miten tilastoja kannattaa tulkita.

Torjuntaprosentti ja PMK: mitä ne tarkoittavat

Torjuntaprosentti kertoo, kuinka suuren osan vastustajan laukauksista maalivahti pysäyttää. Jos maalivahti kohtaa 300 laukausta ja päästää 15 maalia, hän on torjunut 285 laukausta eli 95,0 prosenttia.

PMK eli päästettyjen maalien keskiarvo kertoo, kuinka monta maalia maalivahti päästää keskimäärin 60 minuuttia kohden. Se lasketaan jakamalla päästetyt maalit pelatuilla minuuteilla ja kertomalla 60:llä.

Ero on olennainen:

• Torjuntaprosentti mittaa maalivahdin omaa suoritusta suhteessa laukauksiin.
• PMK mittaa maaleja, joihin vaikuttavat myös joukkueen puolustus, laukausten määrä ja erikoistilanteet.

Siksi PMK ei ole koskaan pelkästään maalivahdin tilasto. Maalivahti, joka kohtaa 19 laukausta ottelussa, päästää helposti vähemmän maaleja kuin maalivahti, joka kohtaa 26 laukausta – vaikka jälkimmäinen torjuisi prosentuaalisesti paremmin.

Sarjan kärki: kymmenen parasta

Alla olevaan taulukkoon on koottu Liigan maalivahdit, jotka ovat pelanneet vähintään kymmenen ottelua. Järjestys on päästettyjen maalien keskiarvon mukaan.

Maalivahti	Joukkue	Ottelut	Laukaukset	Torjunta-%	PMK	Nollapelit
Mantas Armalis	Ilves	13	302	95,03	1,18	6
Daniel Salonen	Lukko	14	305	92,79	1,64	1
Jesper Myrenberg	Jukurit	17	409	92,91	1,69	2
Kari Piiroinen	SaiPa	11	284	92,25	2,05	1
Masi Härkönen	Sport	14	367	92,64	2,11	0
Christian Heljanko	Tappara	13	291	91,41	2,13	3
Jan Bednar	Ässät	15	329	89,97	2,24	1
Niklas Rubin	Kärpät	15	354	90,40	2,24	1
Eetu Mäkiniemi	TPS	15	283	88,34	2,30	1
Hugo Alnefelt	HIFK	13	284	90,49	2,43	1

Taulukko paljastaa heti yhden kiinnostavan ristiriidan. Mäkiniemi on päästettyjen maalien keskiarvossa kymmenen parhaan joukossa, vaikka hänen torjuntaprosenttinsa on sarjan heikoimpia. Syy on laukausten määrä: TPS päästää vastustajan laukomaan keskimäärin alle 19 kertaa ottelussa, joten Mäkiniemen ei tarvitse torjua yhtä paljon kuin monen muun.

Toisessa päässä on Härkönen. Sportin maalivahti kohtaa keskimäärin 26 laukausta ottelussa – selvästi enemmän kuin kukaan muu taulukossa. Silti hänen PMK:nsa on 2,11 ja torjuntaprosenttinsa 92,64. Se on kova suoritus joukkueessa, joka on sarjassa viidentenätoista.

Otoskoon merkitys

Maalivahtitilastoissa pienikin otos voi näyttää dramaattiselta. Armaliksen 95 prosenttia 13 ottelussa on hieno lukema, mutta se ei ole vielä koko kauden taso.

Syitä on kaksi. Ensimmäinen on laukausten laatu. 302 laukausta on melko pieni määrä, ja yksittäinen hyvä jakso voi nostaa prosenttia selvästi. Toinen on vastustajien taso: alkukauden ohjelma ei ole kaikilla joukkueilla samanlainen, ja osa maalivahdeista on kohdannut enemmän kärkijoukkueita kuin toiset.

Vertailun vuoksi: Jesper Myrenberg on pelannut 17 ottelua ja kohdannut 409 laukausta. Hänen torjuntaprosenttinsa on 92,91 – lähes kolme prosenttiyksikköä Armallista heikompi, mutta otos on selvästi suurempi ja vastuu raskaampi.

Kumpi on ollut parempi? Siihen ei ole yksiselitteistä vastausta. Armalis on ollut tehokkaampi, Myrenberg on kantanut suuremman kuorman. Molemmat ovat olleet joukkueilleen erittäin arvokkaita.

Tilastojen valossa on kuitenkin todennäköistä, että Armaliksen prosentti laskee kauden aikana. Se ei tarkoita, että hän olisi huonontunut – se tarkoittaa, että poikkeuksellisen korkeat lukemat palaavat yleensä kohti keskiarvoa. Sama ilmiö toimii toiseen suuntaan: heikon jakson jälkeen maalivahti palaa usein omalle tasolleen.

Tätä kutsutaan regressioksi kohti keskiarvoa. Se on yksi tärkeimmistä syistä, miksi maalivahtitilastoja ei kannata lukea lyhyellä aikavälillä liian kirjaimellisesti.

Nollapelit ja niiden harha

Armaliksen kuusi nollapeliä on helppo nostaa otsikoihin, mutta nollapelit ovat tilastona harhaanjohtavia. Ne riippuvat yhtä paljon joukkueen puolustuksesta kuin maalivahdista.

Nollapeli vaatii, että maalivahti torjuu kaikki laukaukset – mutta myös sitä, että vastustaja ei pääse laukomaan vaarallisista paikoista. Ilveksen puolustus on ollut sarjan parhaita: joukkueen päästettyjen maalien odottama on 2,49 maalia ottelua kohden.

Vertailun vuoksi Heljanko on pelannut kolme nollapeliä 13 ottelussa, vaikka hänen torjuntaprosenttinsa on selvästi Armalista heikompi. Nollapelit jakautuvatkin usein melko sattumanvaraisesti: yksi hyvä ilta riittää, vaikka maalivahti ei muuten olisi sarjan paras.

Nollapelit ovat hieno tilasto, mutta niitä ei kannata käyttää ainoana mittarina maalivahdin tasosta. Parempi tapa on katsoa torjuntaprosenttia yhdessä laukausten määrän ja maaliodottaman kanssa.

Aloittavat maalivahdit: kahdeksan tilannetta

Liigassa maalivahtien vastuu jakautuu hyvin eri tavalla joukkueittain. Alla on kahdeksan kiinnostavaa tilannetta.

• Ilves: Armalis on pelannut 13 ottelua ja ollut selkeä ykkönen. Christoffer Rifalk on saanut seitsemän ottelua, mutta hänen torjuntaprosenttinsa on 88,27. Ilveksen kannalta riski on siinä, että Armaliksen kuormitus kasvaa keväällä liian suureksi.
• Lukko: Daniel Salonen (14 ottelua, 92,79) ja Antti Raanta (6 ottelua, 90,63) muodostavat kokeneen kaksikon. Salonen on ollut selvästi parempi, ja hän on pelannut suurimman osan isoista otteluista.
• SaiPa: Kari Piiroinen (11 ottelua, 92,25) ja Gustavs Grigals (8 ottelua, 92,11) ovat lähes tasaväkisiä. Kumpikin on torjunut yli 92 prosentilla, ja vastuu on jakautunut melko tasaisesti.
• Ässät: Jan Bednar on pelannut 15 ottelua, mutta hänen torjuntaprosenttinsa on 89,97. Roope Taponen on saanut kuusi ottelua ja torjunut 92,25 prosentilla. Kaksikon järjestys voi vaihtua kevään aikana.
• Kärpät: Niklas Rubin on pelannut 15 ottelua torjuntaprosentilla 90,40. Hän on ollut tasainen, mutta ei ole voittanut joukkueelleen otteluita yksin. Kärppien kausi on ollut nousujohteinen muista syistä.
• Tappara: Christian Heljanko on pelannut 13 ottelua (91,41) ja Juha Metsola kahdeksan (90,80). Heljanko on ollut selkeä ykkönen, ja kolme nollapeliä kertoo hänen hyvästä vireestään.
• HIFK: Hugo Alnefelt on pelannut 13 ottelua torjuntaprosentilla 90,49. Tim Juel on saanut neljä ottelua, joten vastuu on ollut selvästi Alnefeltilla.
• Jukurit: Jesper Myrenberg on pelannut 17 ottelua ja yli 1 000 minuuttia. Hän on kantanut sarjan suurinta kuormaa, ja hänen tasonsa on pysynyt korkealla.

Näistä tilanteista näkee, että maalivahtivalinta ei ole aina itsestäänselvyys. Valmentajat joutuvat tasapainoilemaan kuormituksen, tason ja tulevien otteluiden välillä.

Miten maalivahtia kannattaa arvioida

Maalivahdin arvioiminen pelkän torjuntaprosentin perusteella on helppoa mutta usein harhaanjohtavaa. Alla on viisi asiaa, joita kannattaa katsoa.

• Laukausten määrä. Mitä enemmän laukauksia, sitä enemmän torjuntoja – ja sitä helpompi prosenttia on pitää korkealla.
• Laukausten laatu. Maaliodottama kertoo, kuinka vaarallisista paikoista vastustaja on päässyt laukomaan.
• Peliaika. 13 ottelua ei ole sama asia kuin 25 ottelua. Mitä pidempi otos, sitä luotettavampi lukema.
• Joukkueen puolustus. Hyvä puolustus saa maalivahdin näyttämään paremmalta, huono huonommalta.
• Erikoistilanteet. Alivoimalla maalivahti kohtaa usein vaarallisempia laukauksia kuin tasaviisikoin.

Näiden lisäksi kannattaa seurata, miten maalivahti pelaa tiukoissa otteluissa. Sarjan parhaat maalivahdit eivät välttämättä ole niitä, joilla on paras torjuntaprosentti, vaan niitä, jotka pitävät joukkueensa mukana vaikeina iltoina.

Mitä maaliodottama kertoo maalivahdista

Pelkkä torjuntaprosentti ei kerro, kuinka vaarallisista paikoista laukaukset on ammuttu. Siksi Liigan tilastoissa kannattaa katsoa myös joukkueen päästettyjen maalien odottamaa eli xGA-lukemaa.

Ilveksen päästettyjen maalien odottama on 2,49 maalia ottelua kohden. Toteuma on kuitenkin vain 1,95 maalia ottelua kohden. Ero on lähes puoli maalia per ottelu, ja se selittyy pitkälti Armaliksen torjunnoilla. Hän on torjunut joukkueelleen pisteitä, joita Ilves ei olisi muuten saanut.

Toisessa päässä on TPS. Joukkueen päästettyjen maalien odottama on 2,24, mutta toteuma on 2,53. Ero ei ole suuri, mutta se kertoo siitä, että Mäkiniemi ei ole pystynyt vastaamaan odotuksiin yhtä hyvin kuin Armalis.

Sport puolestaan on päästänyt 2,94 maalia ottelua kohden, vaikka sen odottama on 3,00. Härkönen on siis torjunut hieman odotettua paremmin – huomattavan paljon laukauksia vastaan.

Nämä luvut auttavat ymmärtämään, miksi maalivahdin arvioiminen vaatii muutakin kuin torjuntaprosentin. Hyvä maalivahti hyvässä joukkueessa voi näyttää paremmalta kuin hän on, ja hyvä maalivahti huonossa joukkueessa voi näyttää huonommalta. Sama pätee toisin päin: keskinkertainen maalivahti voi näyttää hyvältä, jos joukkue puolustaa erinomaisesti.

Viisi kysymystä, joita kannattaa kysyä tilastoista

Maalivahtitilastoja lukiessa kannattaa pitää mielessä viisi kysymystä.

1. Kuinka monta ottelua maalivahti on pelannut? Alle kymmenen ottelun otos on liian pieni luotettavaan arvioon. Kymmenen ja 20 ottelun välillä lukema alkaa vakiintua, mutta vasta 30 ottelua antaa kunnollisen kuvan.

2. Kuinka monta laukausta hän on kohdannut? Laukausten määrä vaihtelee joukkueittain paljon. Liigan maalivahdit kohtaavat tällä kaudella noin 19–26 laukausta ottelussa. Ero vaikuttaa suoraan PMK:hon.

3. Millainen joukkueen puolustus on? Jos joukkue päästää paljon laukauksia hyvistä paikoista, maalivahdin tilastot kärsivät. Ilveksen ja TPS:n ero tässä suhteessa on iso.

4. Onko maalivahti pelannut peräkkäisiä otteluita? Kuormitus vaikuttaa suoritukseen. Maalivahti, joka pelaa kolme ottelua neljään päivään, on eri tilanteessa kuin levännyt maalivahti.

5. Millaisia vastustajia vastaan ottelut on pelattu? Alkukauden ohjelma voi olla epätasainen. Toiset joukkueet ovat kohdanneet enemmän kärkijoukkueita kuin toiset.

Näiden kysymysten avulla yksittäisestä tilastosta saa paljon enemmän irti. Samalla ne auttavat välttämään yksinkertaisimmat virheet.

Torjuntaprosentti eri tilanteissa

Torjuntaprosentti lasketaan yleensä kaikista laukauksista, mutta maalivahdin suoritus vaihtelee tilanteittain. Tasaviisikoin maalivahti kohtaa useimmiten suoria laukauksia, kun taas ylivoimalla vastustaja pääsee laukomaan poikittaissyötöistä ja maskin takaa.

Siksi pelkän kokonaistorjuntaprosentin lisäksi kannattaa katsoa erikoistilanteita. Maalivahti, joka on erinomainen tasaviisikoin mutta heikko alivoimalla, voi näyttää kokonaisluvuissa keskinkertaiselta.

Liigan tilastoissa on erikseen alivoiman torjuntaprosentti, mutta sitä ei ole aina helppo löytää. Yksinkertaisin tapa on verrata maalivahdin kokonaislukemaa joukkueen alivoimaprosenttiin.

Esimerkiksi SaiPan alivoima on sarjan kolmanneksi parasta, 87,5 prosenttia. Se kertoo siitä, että sekä Piiroinen että Grigals ovat onnistuneet alivoimalla hyvin – tai että joukkueen alivoimakuvio on toiminut erinomaisesti.

Maalivahtien tyylit ja kuormitus

Maalivahdit eroavat toisistaan paitsi tilastojen myös pelityylin perusteella. Osa pelaa peittävästi ja pysyy syvällä maalissa, osa taas aktiivisesti vastaan ja pelaa kiekkoa jalalla.

Peittävä tyyli sopii joukkueelle, joka puolustaa tiiviisti ja antaa vastustajan laukoa kaukaa. Aktiivinen tyyli puolestaan sopii joukkueelle, joka paineistaa ylhäältä ja joutuu puolustamaan nopeita vastaiskuja.

Tyyliero näkyy myös tilastoissa. Peittävä maalivahti torjuu usein paljon laukauksia ja pitää torjuntaprosentin korkealla. Aktiivinen maalivahti joutuu useammin sivuttaisliikkeeseen, ja hänen prosenttinsa voi vaihdella enemmän ottelusta toiseen.

Kuormitus on toinen tärkeä tekijä. Liigassa ykkösmaalivahti pelaa yleensä selvästi yli puolet joukkueensa otteluista. Tällä kaudella kärjessä on Myrenberg, joka on pelannut 17 ottelua ja yli 1 000 minuuttia. Se on jo nyt enemmän kuin moni maalivahti pelaa koko syksyn aikana.

Pitkässä sarjassa kuormitus ratkaisee. Maalivahti, joka pelaa 50 ottelua, ei ole keväällä yhtä tuore kuin maalivahti, joka on pelannut 35. Siksi joukkueet jakavat vastuuta yhä useammin kahdelle maalivahdille.

Vedonlyönnin näkökulma

Maalivahtitilastot ovat vedonlyöjälle hyödyllisiä, mutta niitä pitää käyttää oikein. Paras tapa on yhdistää maalivahdin taso joukkueen puolustukseen ja vastustajan hyökkäykseen.

Kun arvioi ottelua, kannattaa kysyä kolme asiaa:

• Kuka aloittaa maalilla? Ykkösmaalivahdin ja kakkosen ero voi olla useita prosenttiyksiköitä.
• Kuinka paljon laukauksia vastustaja yleensä saa? Paljon laukova joukkue saa maalivahdin näyttämään heikommalta.
• Onko maalivahdilla takanaan raskas jakso? Peräkkäiset ottelut ja matkustaminen vaikuttavat.

TrustDicen sportsbetting-osiossa voi seurata Liigan otteluita ja vertailla vaihtoehtoja, kuten voittajaa, maalirajaa tai tasoitusta. Otteluiden ajankohdat ja ohjelman voi tarkistaa Liigan vedonlyönnin ja otteluohjelman oppaasta. Hyödyllistä taustatietoa löytyy esimerkiksi maalirajan ja voittajan eroista sekä kertoimien lukemisesta prosentteina. Muista, että yksittäinen maalivahtitilasto ei takaa tulosta – jääkiekossa maalit syntyvät usein yllättävistä tilanteista.

Mitä kevät näyttää

Kevät ratkaisee, ketkä maalivahdit nousevat lopullisesti sarjan kärkeen. Alkukauden tilastot antavat suuntaa, mutta lopullinen arvio syntyy vasta, kun otteluita on takana yli 40.

Armaliksen kohdalla ratkaisee kestävyys. Jos hän jatkaa samalla tasolla koko kauden, hänen kautensa nousee yhdeksi sarjan parhaista. Jos taso laskee, Ilves joutuu turvautumaan enemmän Rifalkiin, jonka kausi on ollut vaikea.

Myrenbergin kohdalla ratkaisee kuormitus. Hän on pelannut eniten minuutteja koko sarjassa, ja kevät voi olla raskas. Jukurit tarvitsee häneltä tasaista tasoa, jos se aikoo pysyä pudotuspelitaistelussa.

Salosen kohdalla ratkaisee, pystyykö hän pitämään Lukon kärjessä. Lukko on sarjan ykkönen, ja maalivahtipeli on ollut yksi sen tärkeimmistä syistä.

Kaikkien kohdalla pätee sama sääntö: maalivahtitilastot ovat parhaimmillaan työkalu, ei totuus. Ne kertovat, mitä on tapahtunut – eivät sitä, mitä tulee tapahtumaan. Maalivahti on joukkueen tärkein yksittäinen pelaaja, mutta harvoin yksinäinen syy menestykseen tai sen puutteeseen.

Liigan ottelut näkyvät MTV Katsomossa, ja osa peleistä esitetään ilmaiseksi MTV3-kanavalla. Liiga-TV:n opas kertoo tarkemmin kanavista. Sarjan tilannetta voi seurata sarjataulukon ja pudotuspeliviivan sivulta, ja kauden rakenne on selitetty superkausi-oppaassa.