Krista Pärmäkoski ei kilpaile enää. Hänen viimeinen kilpailunsa oli Inarin SM-hiihdoissa 12. huhtikuuta 2026 hiihdetty 30 kilometrin perinteisen hiihtotavan väliaikalähtö. Päätöksestä hän oli kertonut marraskuussa 2025. Ura kesti 17 vuotta ja toi viisi olympiamitalia ja seitsemän MM-mitalia. Arvokisakultaa ei tullut, mutta harva suomalainen hiihtäjä on pysynyt kansainvälisessä kärjessä yhtä pitkään.
Tässä jutussa käydään läpi viimeinen kausi, mitalit ja se, millainen hiihtäjä Pärmäkoski oli. Samalla selviää, millaiseksi Suomen naisten maastohiihto muuttuu, kun hänen ja Kerttu Niskasen kaltaiset urat päättyvät.
Uran päätös ja viimeinen kausi
Ilmoitus marraskuussa 2025
Pärmäkoski kertoi Yle Urheilulle marraskuussa 2025, että kausi 2025–26 on hänen viimeisensä. Hän kuvaili tilannettaan sanoilla, jotka kertoivat enemmän kuin pitkä selitys: sisällä oli rauha ja tieto siitä, että tämä on viimeinen kausi.
Päätös ei syntynyt yhdessä yössä. Takana oli 17 vuotta maajoukkueessa, viidet olympialaiset ja kaksi vuosikymmentä harjoittelua, jossa jokainen syksy alkoi samasta pisteestä. Kun lopettamisen ajankohta tuli puheeksi, hän ei puhunut loukkaantumisesta eikä pakosta. Kyse oli siitä, että ura oli tullut valmiiksi.
Ilmoitus antoi kaudelle oman sävynsä. Jokainen kilpailu oli viimeinen tietyllä ladulla, ja yleisö tiesi sen etukäteen. Sellaista tilannetta ei suomalaisessa hiihdossa ole usein.
Milano-Cortina 2026
Olympialaisissa Pärmäkoski hiihti yhdistelmäkilpailussa 20:nneksi ja kymmenen kilometrin vapaalla 25:nneksi. Ero voittajaan Frida Karlssoniin oli kymmenellä kilometrillä kaksi minuuttia ja 7,2 sekuntia. Päivän paras suomalainen oli 18:nneksi sijoittunut Vilma Ryytty, ja Pärmäkoski sanoi itse, että viestipaikka kuuluu Ryytylle.
Kisojen ensimmäiset kilpailut olivat hänelle pettymys. Pärmäkoski ilmoitti, ettei ole käytettävissä viestiin, ja matkusti kotiin. Päävalmentaja Reijo Jylhä kertoi, että taustalla oli vaikea kausi: joulukuun koronavirus oli haitannut valmistautumista, ja keuhkojen toipumisen jälkeen aineenvaihdunta ei ollut palannut normaalille tasolle.
Sitten tuli yllätys. Pärmäkoski palasi kisapaikalle ja ilmoitti hiihtävänsä kisojen päätösmatkan, 50 kilometrin perinteisen yhteislähdön. Hän kertoi olevansa innoissaan uudesta mahdollisuudesta ja sanoi, että kisa on varmuudella hänen uransa viimeinen arvokisastartti.
Niin myös oli. 50 kilometriä päätti arvokisauran, joka alkoi Oslosta 2011. Mitalia siitä ei tullut, mutta startti oli hänen omansa: hän halusi lopettaa radalla eikä kesken kisojen.
Inarin SM-hiihdot
Kausi päättyi Inariin 12. huhtikuuta 2026. Naisten 30 kilometrin perinteinen väliaikalähtö oli Pärmäkosken viimeinen startti. Hän hiihti sen omien sanojensa mukaan puolikuntoisena. Mestaruuden voitti Johanna Matintalo.
Loppu oli tavallinen kilpailupäivä pohjoisessa, ei kunniakierros. Siihen mahtuu koko uran logiikka: työ tehtiin loppuun asti, myös silloin kun tulosta ei enää tarvittu. Inarin kisa oli samalla koko maastohiihtokauden päätös, joten Pärmäkoski lopetti samaan tapahtumaan, jossa Suomen kausi muutenkin päättyi.
Viisi olympiamitalia
Pärmäkoski saavutti olympiamitalin kolmissa eri kisoissa ja kolmella eri matkalla. Pyeongchang 2018 oli uran paras arvokisaviikko: kolme mitalia kolmesta erilaisesta kilpailusta.
| Kisat | Matka | Mitali |
|---|---|---|
| Sotši 2014 | 4 × 5 km viesti | Hopea |
| Pyeongchang 2018 | 30 km perinteinen | Hopea |
| Pyeongchang 2018 | 10 km vapaa | Pronssi |
| Pyeongchang 2018 | 15 km yhdistelmä | Pronssi |
| Peking 2022 | 10 km perinteinen | Pronssi |
Kokonaisuutta katsoessa huomio kiinnittyy siihen, miten mitalit jakautuvat. Viestihopea Sotšista tuli joukkueen osana, mutta Pyeongchangin kolme mitalia ja Pekingin pronssi olivat henkilökohtaisia. Menestys ei nojannut yhteen matkaan. 30 kilometriä oli pitkä ja raskas, 10 kilometriä nopea ja tekninen, ja yhdistelmäkilpailu vaati molempia hiihtotapoja.
Pyeongchangin kolme mitalia
Pyeongchangissa 2018 Pärmäkoski hiihti kolme henkilökohtaista mitalia. 30 kilometrin perinteinen oli yhteislähtö, 10 kilometriä vapaa hiihdettiin väliaikalähtönä ja yhdistelmäkilpailu sisälsi molemmat hiihtotavat. Kolme erilaista kilpailumuotoa, kolme mitalia.
Hopea 30 kilometriltä oli päivän arvokkain. Matka on naisten ohjelman pisin, ja siinä ratkaisevat kestävyys, suksivalinnat ja kyky pitää vauhti yllä loppuun asti. Pärmäkoski hiihti tasaisen kilpailun ja oli maalissa toinen.
Pronssi 10 kilometrin vapaalta matkalta osoitti toisen puolen: väliaikalähdössä ei voi peesata, ja jokainen sekunti on oma. Yhdistelmäkilpailun pronssi puolestaan vaati perinteisen osuuden hallintaa ennen vapaan osuutta. Harva hiihtäjä pystyy samassa kisassa kolmeen erilaiseen suoritukseen.
Pekingin viimeinen mitali
Pekingissä 2022 Pärmäkoski sai pronssia 10 kilometrin perinteiseltä matkalta. Se oli hänen viimeinen olympiamitalinsa ja samalla viimeinen arvokisamitalinsa. Matka oli hänelle luonteva: tasainen vauhti, tarkka työntö ja kyky pitää tekniikka kasassa koko matkan.
Pronssi ei tullut helpolla. Se oli hänen neljäs olympiakisansa, ja mitali vaati onnistumista juuri oikeana päivänä. Sen jälkeen palkintokorokepaikkoja arvokisoissa ei enää tullut.
Sotšin hopea puolestaan kertoo uran alusta. Pärmäkoski oli tuolloin 23-vuotias ja hiihti viestissä osuuden, jolla Suomi piti asemansa kärkikahinoissa. Henkilökohtainen mitali oli vielä edessä, mutta joukkueen menestys tuli ensin.
Seitsemän MM-mitalia
MM-tasolla Pärmäkoski sai seitsemän mitalia vuosina 2011–2021. Viisi niistä tuli viestistä tai parisprintistä.
| Kisat | Matka | Mitali |
|---|---|---|
| Oslo 2011 | Parisprintti | Hopea |
| Oslo 2011 | 4 × 5 km viesti | Pronssi |
| Val di Fiemme 2013 | Parisprintti | Pronssi |
| Falun 2015 | 4 × 5 km viesti | Pronssi |
| Lahti 2017 | 15 km yhdistelmä | Hopea |
| Lahti 2017 | 4 × 5 km viesti | Pronssi |
| Oberstdorf 2021 | 4 × 5 km viesti | Pronssi |
Ensimmäinen arvokisamitali tuli Oslosta 2011 ja viimeinen Pekingistä 2022. Väliin mahtuu yksitoista vuotta. Se on pitkä aika yhdelle uralle, ja se kertoo ennen kaikkea siitä, että Pärmäkoski pystyi uudistumaan. Sprinttiviestin mitalit 2010-luvun alussa ja pitkien matkojen mitalit 2020-luvulla eivät tulleet samasta osaamisesta.
Lahden kotikisoissa 2017 hän sai yhdistelmäkilpailun hopean. Se oli hänen ainoa henkilökohtainen MM-mitalinsa. Viestimitalit olivat joukkueen tuloksia, mutta niissä hän oli yleensä se osuus, jonka varaan joukkue rakennettiin.
Oberstdorfin pronssi 2021 jäi viimeiseksi MM-mitaliksi. Sen jälkeen tulivat Pekingin olympiapronssi ja pitkä jakso ilman arvokisamitalia. Seuraavat kaudet toivat sijoituksia, mutta eivät enää palkintokorokepaikkaa arvokisoissa. Se ei muuta uran kokonaiskuvaa, mutta selittää, miksi lopettaminen tuntui luontevalta.
Uran alku ja nousu kärkeen
Oslo 2011
Pärmäkoski oli 20-vuotias, kun hän sai ensimmäiset arvokisamitalinsa Oslon MM-kisoissa. Parisprintin hopea ja viestin pronssi tulivat samasta kisasta, ja molemmissa hän oli mukana joukkueen nuorena hiihtäjänä.
Tuolloin hänet tunnettiin nimellä Krista Lähteenmäki. Seura oli Ikaalisten Urheilijat, ja matka Ikaalisista maajoukkueen kärkeen oli ollut nopea. Nuorten sarjojen menestys ei kuitenkaan vielä taannut aikuisten mitalia, ja Oslon kisa oli ensimmäinen todiste siitä, että hän pystyy samaan myös arvokisatasolla.
Sotši 2014
Sotšin olympialaisissa Pärmäkoski hiihti viestissä hopealle. Henkilökohtaisissa kilpailuissa mitali jäi vielä saamatta, mutta viestihopea oli merkki siitä, että hänet laskettiin joukkueen kärkihiihtäjiin.
Sotšin jälkeen ura eteni tasaisesti. Falunin MM-pronssi 2015 tuli jälleen viestistä, ja henkilökohtainen läpimurto antoi odottaa itseään. Se tuli vasta Pyeongchangissa 2018, neljä vuotta Sotšin jälkeen.
Lahti 2017
Lahden kotikisoissa Pärmäkoski sai yhdistelmäkilpailun hopean. Kilpailu hiihdettiin kahdessa osassa, ja hän oli mukana kärkiryhmässä koko matkan. Hopea oli hänen ensimmäinen henkilökohtainen MM-mitalinsa, ja se tuli juuri siinä kisassa, jossa suomalainen yleisö odotti eniten.
Samaan kisaan kuului viestin pronssi. Lahti oli Pärmäkosken uran kannalta käännekohta: hän ei ollut enää joukkueen täydentäjä vaan hiihtäjä, jonka varaan mitaleja laskettiin. Kaksi vuotta myöhemmin Seefeldissä hän jäi mitaleitta, ja Pekingin olympiapronssi palautti hänet palkintokorokkeelle.
Mikä teki urasta poikkeuksellisen
Pärmäkoski oli kärkihiihtäjäksi poikkeuksellisen pienikokoinen, 160 senttimetriä. Pitkillä matkoilla ja raskaissa keleissä isommasta hiihtäjästä on yleensä enemmän voimaa sauvaan. Hän kompensoi eroa tekniikalla, tasaisella vauhdilla ja sillä, että jaksoi hiihtää loppuun asti samalla teholla kuin alussa.
Uran arvokkain henkilökohtainen mitali tulikin pisimmältä matkalta, Pyeongchangin 30 kilometriltä. Se ei ollut yksittäinen onnenkantamoinen. Samana talvena hän oli ollut kymmenen kilometrin kilpailussa pronssilla, ja yhdistelmäkilpailun pronssi osoitti samaa monipuolisuutta.
Toinen piirre oli jatkuvuus. Pärmäkoski ei ollut sarjan nopein nousija eikä suurin tähti, mutta hän oli mukana viisissä olympialaisissa ja lähes jokaisissa MM-kisoissa samalla aikavälillä. Kun Suomen naisten joukkueesta putosi yksi kärkihiihtäjä, hän oli se, joka jäi.
Kolmas piirre oli rooli joukkueessa. Viestissä hän hiihti usein osuuden, jolla ratkaistiin jotain: joko kärjen pitäminen tai eron kuromiseen. Se ei näy henkilökohtaisissa tilastoissa, mutta näkyy mitaleissa. Viisi seitsemästä MM-mitalista tuli joukkuekilpailuista, ja sama painotus näkyy olympiamitaleissa.
Neljäs piirre oli kyky hiihtää hyvin erilaisissa olosuhteissa. Pitkät matkat, kovat kelit ja korkeat nousut olivat hänelle luontevia, mutta myös nopeatempoiset kympit sujuivat. Moni hiihtäjä erikoistuu joko sprinttiin tai pitkille matkoille. Pärmäkoski ei tehnyt sitä valintaa, ja juuri siksi hänet voitiin laskea joukkueen vakiokokoonpanoon vuodesta toiseen.
17 olympiastarttia ja kaksi nimeä
Suomen Olympiakomitean mukaan Pärmäkoskella on 17 olympiastarttia. Enemmän on vain Kirvesniemien pariskunnalla. Viidet peräkkäiset olympialaiset tarkoittavat, että hän oli maajoukkueen kärjessä yhtäjaksoisesti koko 2010-luvun ja vielä 2020-luvun alussa.
Osa katsojista muistaa hänet nimellä Krista Lähteenmäki. Se oli hänen syntymänimensä, ja sillä hän kilpaili uransa ensimmäiset vuodet. Oslon 2011 MM-mitalit ja Sotšin 2014 olympiahopea hiihdettiin sillä nimellä. Nimi vaihtui vuonna 2014, ja Pyeongchangin mitalikisat hiihdettiin jo Pärmäkoskena.
Vanhoja tuloksia etsivälle tämä on käytännön asia: tulospalveluista kannattaa hakea molemmilla nimillä. Kansainvälisen hiihtoliiton tietokannassa ura löytyy yhdellä profiililla, mutta uutisarkistoista vanhat jutut ovat eri nimellä.
Uran tunnusluvut
| Mittari | Lukema |
|---|---|
| Olympiakisat | 5 |
| Olympiastartit | 17 |
| Olympiamitalit | 5 |
| MM-mitalit | 7 |
| Arvokisamitalit yhteensä | 12 |
| Ensimmäinen arvokisamitali | Oslo 2011 |
| Viimeinen arvokisamitali | Peking 2022 |
| Kilpailu-ura | 2009–2026 |
| Pituus | 160 cm |
Taulukko kertoo yhden asian selvemmin kuin mikään yksittäinen kisa: mitalien määrä ei ole poikkeuksellisen suuri, mutta niiden aikaväli on. Kahdentoista arvokisamitalin kerääminen yhdelletoista vuodelle vaatii, että hiihtäjä pysyy maailman kymmenen parhaan joukossa lähes koko uransa ajan.
Mitä jää jäljelle
Pärmäkosken lopettaminen ei ollut yksittäinen uutinen vaan osa suurempaa muutosta. Hänen jälkeensä Suomen naishiihdon kärki rakentuu eri tavalla.
- Kerttu Niskanen lopetti uransa 1. syyskuuta 2026, joten kaksi 2010-luvun kärkihiihtäjää poistui radalta alle vuoden sisällä.
- Sprintin vastuu siirtyy Jasmi Joensuulle, joka voitti sprintticupin kaudella 2024–25.
- Falunin MM-kisat 24.2.–7.3.2027 ovat ensimmäiset arvokisat 17 vuoteen, joissa Suomen naisten joukkue lähtee ladulle ilman Pärmäkoskea.
- Maajoukkueen päävalmentajana aloitti keväällä 2026 ruotsalainen Joakim Abrahamsson.
- Nuoremmat hiihtäjät, kuten Vilma Ryytty, saavat vastuuta, jota ei aiemmin ollut tarjolla.
Miesten puolella tilanne on toinen. Iivo Niskanen jatkaa uraansa ja on mukana A-maajoukkueessa kaudella 2026–27, joten Suomen hiihdolla on yhä yksi kansainvälisen tason kärkihiihtäjä, jonka varaan arvokisamenestystä voi laskea.
Pärmäkoski itse siirtyi uran jälkeen opiskelemaan ravintovalmentajaksi. Valinta on looginen: ravinto on kestävyysurheilijan arjen tärkein yksittäinen muuttuja, ja hän on testannut aihetta omalla kehollaan pidempään kuin useimmat alan ammattilaiset.
Muutos näkyy myös joukkueen sisällä. Pitkien matkojen vastuu jakautuu useammalle hiihtäjälle, ja valmennus joutuu rakentamaan viestikokoonpanon ilman hiihtäjää, joka oli siinä roolissa lähes kymmenen vuotta. Se ei tapahdu yhdessä kesässä.
Miksi ura jäi mieleen
Pärmäkosken urassa on yksi jännite, jota on helppo katsoa jälkeenpäin. Hän oli mukana lähes jokaisessa suuressa kisassa 15 vuoden ajan, mutta voitti vain harvoin. Silti juuri se tekee urasta kiinnostavan: huippu-urheilussa suurin osa urista on lähellä voittoa ilman sitä.
Arvokisakullan puuttuminen ei tarkoita, etteikö hän olisi ollut kärkihiihtäjä. Se tarkoittaa, että hänen aikanaan naisten hiihdossa oli useita hiihtäjiä, jotka pystyivät parhaana päivänään häntä kovempaan suoritukseen. Ero mitaleihin oli usein sekunteja, ei minuutteja.
Suomalaiselle yleisölle hän oli tuttu kasvo, joka ilmestyi lähetyksiin vuodesta toiseen. Kun hän lopetti, moni katsoja menetti hiihtäjän, jonka suorituksia osasi ennakoida. Se on urheilijan hiljainen vaikutus: ei yksittäinen ennätys vaan se, että on ollut paikalla niin kauan, että hänen poissaolonsa huomaa.
Kausi 2026–27 ilman Pärmäkoskea
Maastohiihdon maailmancup käynnistyy Rukalta 27.–29. marraskuuta 2026. Kausi rakentuu Tour de Skin, Lahden osakilpailun ja Falunin MM-kisojen ympärille. Pärmäkosken nimi ei ole enää starttilistalla, ja se muuttaa suomalaisten asetelmia erityisesti pitkillä matkoilla.
Kausi jakautuu kolmeen osaan. Ruka, Trondheim ja Davos keräävät pisteet marras–joulukuussa, Tour de Ski hiihdetään 1.–10. tammikuuta 2027 kolmessa maassa, ja Lahdessa kilpaillaan 12.–14. helmikuuta vain reilu viikko ennen Falunia. Kausi päättyy Ulricehamniin 21. maaliskuuta.
Suomalaisittain mielenkiintoisin jakso on helmikuu. Lahti on viimeinen näyttöpaikka ennen MM-joukkueen lopullista valintaa, ja Falunissa mitaleja jaetaan seitsemässä maastohiihtokilpailussa kummassakin sarjassa. Ilman Pärmäkoskea naisten pitkien matkojen osasto on ohuempi kuin vuosikausiin.
Katsomisen kannalta talvi on suomalaiselle poikkeuksellinen. FIS-lajien maailmancupin pääoikeudet ovat Viaplaylla, mutta Yle näyttää osan kisoista, mukaan lukien Rukan ja Lahden. Falunin MM-kisat ovat Ylellä yksinoikeudella. Pärmäkosken viimeistä kautta seurattiin siis kanavilla, joilla hänet oli nähty koko uran ajan.
Hänen uransa mittakaavan huomaa parhaiten siitä, mitä jää puuttumaan. Pitkien matkojen mitalitoiveet lepäävät nyt nuorempien hiihtäjien varassa, eikä kukaan heistä ole vielä osoittanut samanlaista tasaisuutta arvokisoissa. Neljän vuoden päästä tilanne voi olla toinen, mutta Falunissa 2027 joukkue on kokemattomampi kuin pitkiin aikoihin.
Hänen viimeinen kautensa ei tuonut arvokisamitalia, eikä sitä voi pitää uran huippukohtana. Silti kokonaisuus on poikkeuksellinen: 12 arvokisamitalia, 17 olympiastarttia ja 17 vuotta maajoukkueessa. Ne ovat lukuja, joita ei saavuteta yhdellä hyvällä talvella.
TrustDice seuraa talven hiihtokautta ja tarjoaa sporttivedonlyöntiä eri lajeihin. Maastohiihdon osakilpailuihin voi tutustua ennen kisan alkua ja verrata hiihtäjien kausikuntoa tulosten perusteella. Vastuullinen pelaaminen kannattaa pitää mielessä: vedonlyönti on viihdettä, ei tulonlähde.
Pärmäkosken ura päättyi ilman arvokisakultaa. Silti 12 arvokisamitalia ja 17 olympiastarttia kertovat urasta, jota ei tarvitse selitellä. Inarin viimeinen kilpailu oli hiljainen lopetus äänekkäälle uralle.
