Kevin Lankinen on pelannut uransa vaikeimman syksyn. Vancouver Canucksin maalivahti on torjunut yhdeksässä ottelussa yhden voiton, ja hänen torjuntaprosenttinsa on 80,8. Päästettyjen maalien keskiarvo on 6,03. Vastaavia lukemia ei ole nähty NHL:ssä vuosikymmeniin samassa määrin.

Vancouver on liigan viimeisenä: 20 ottelua, kolme voittoa ja seitsemän pistettä. Joukkue on päästänyt 90 maalia, eniten koko sarjassa. Maalivahdin tilastoja ei voi lukea irrallaan tästä kokonaisuudesta, mutta Lankisen henkilökohtainen käyrä on ollut laskeva jo pidempään.

Tässä jutussa käydään läpi Lankisen syksyä, syitä lukujen taustalla, hänen uraansa ja sopimustaan. Samalla selviää, miksi Vancouverin maalivahtitilanne on yksi liigan vaikeimmista.

Kausi 2026–27: yksi voitto ja synkät lukemat

Kausi alkoi poikkeuksellisesta tilanteesta. Ykkösmaalivahti Thatcher Demko oli sivussa lonkkaleikkauksen jälkeen eikä ollut pelikunnossa. Lankinen oli hankittu juuri tällaista tilannetta varten: hän oli allekirjoittanut viiden vuoden jatkosopimuksen keväällä 2025 ja toiminut kahtena kautena Vancouverin käytännön ykkösvahtina.

Ensimmäinen ottelu toi voiton Edmontonista. Sen jälkeen voittoja ei ole tullut. Kahdeksan seuraavaa ottelua toivat kahdeksan tappiota, ja lokakuun 22. päivän jälkeen Lankinen on aloittanut vain kerran. Viimeisin startti oli marraskuun 3. päivänä Anaheimia vastaan: 22 laukausta, viisi maalia, tappio 4–5.

Otteluiden välissä Lankinen on ollut vaihtopenkillä, kun Leevi Meriläinen on pelannut. Se on maalivahdille vaikea rooli: harjoituksissa on pakko pitää taso yllä, vaikka peliaikaa ei tule. Moni maalivahti on kertonut, että juuri pelaamattomuus vaikeuttaa rytmin löytämistä.

Torjuntaprosentti 80,8 on liigan heikoin kaikista maalivahdeista, jotka ovat pelanneet vähintään viisi ottelua. Ero seuraavaan on selvä. Päästettyjen maalien keskiarvo 6,03 on puolestaan viidenneksi huonoin lukema NHL:n historiassa maalivahdille, joka on aloittanut kautensa yhdeksällä ottelulla. Edellinen vastaava oli vuodelta 1979.

Yksittäisiä otteluita on turha selittää pelkästään huonolla tuurilla. Lankinen on päästänyt useita maaleja, joissa kiekko on mennyt hänen ohitseen lyhyen matkan päästä tai hänen ollessaan väärässä asennossa. Kun itseluottamus on matalalla, pienet virheet kertautuvat.

Joukkueen tilanne ei ole syntynyt tyhjästä. Vancouver vaihtoi keväällä sekä general managerin että päävalmentajan. Ryan Johnson nousi general manageriksi, ja Manny Malhotra aloitti päävalmentajana. Edellinen kausi päättyi liigan viimeiseen sijaan, ja kokoonpanoa on sen jälkeen muutettu voimakkaasti. Nuori joukkue opettelee uutta pelitapaa, ja maalivahti on ensimmäinen, joka kärsii keskeneräisyydestä.

Miksi lukemat ovat tällaisia

Vancouverin puolustuspeli on ollut heikkoa koko kauden. Alivoima on toiminut 63,2 prosentilla, mikä on liigan toiseksi huonoin lukema. Joukkue päästää paljon laukauksia ja antaa vastustajalle tilaa maalin edustalla. Maalivahdille tämä on vaikein mahdollinen ympäristö.

Alivoiman ongelmat näkyvät suoraan maalivahdin tilastoissa. Kun joukkue pelaa alivoimaa huonosti, vastustaja saa laukauksia lähietäisyydeltä ja poikittaissyöttöjä, joihin maalivahdin on lähes mahdotonta ehtiä. Vancouverin alivoima on ollut koko kauden samanlainen, joten Lankinen on pelannut suuren osan otteluistaan tilanteissa, joissa hän on altavastaaja.

Toinen selittävä tekijä on joukkueen rakennemuutos. Vancouver on ollut keskellä uudelleenrakennusta, ja kokoonpano on muuttunut nopeasti. Puolustajia on vaihtunut, ja edessä pelaava viisikko on ollut epätasainen. Kun oma pää vuotaa, maalivahdin tilastot seuraavat perässä lähes riippumatta siitä, miten hän itse pelaa.

Kolmas tekijä on Lankisen oma käyrä. Kausi 2024–25 oli hänen paras voittojen määrällä mitattuna: 51 ottelua, 25 voittoa, torjuntaprosentti 90,2 ja neljä nollapeliä. Hän aloitti kauden kymmenellä peräkkäisellä vierasvoitolla, mitä kukaan maalivahti ei ollut tehnyt aiemmin NHL:ssä. Sen jälkeen taso on laskenut joka kaudella.

Maalivahdin arviointi on vaikeaa, koska tilastot sekoittavat kaksi asiaa: torjunnan laadun ja joukkueen puolustuspelin. Lankisen kohdalla molemmat ovat heikentyneet samaan aikaan. Se tekee yksinkertaisen selityksen löytämisen mahdottomaksi, mutta tekee myös pelkän maalivahdin syyttämisestä epäreilua.

Viime kausi toi 47 ottelussa 11 voittoa ja torjuntaprosentin 87,5. Se oli jo selvä varoitus. Tänä syksynä lasku on jatkunut, eikä kyse ole enää muutamasta huonosta illasta.

Tilastojen valossa ongelma on ollut erityisesti tasakentällispelissä. Vancouver päästää paljon laukauksia maalinedustalta, ja Lankisen torjuntaprosentti läheltä tulleissa laukauksissa on ollut heikko. Kun puolustus ei pysty siivoamaan irtokiekkoja, maalivahdin on pakko torjua useita kertoja peräkkäin samassa tilanteessa. Se on vaikein mahdollinen tehtävä kenelle tahansa.

Vertailu kertoo paljon. Leevi Meriläinen on torjunut saman joukkueen takana noin 88,9 prosentilla. Ero ei selitä kaikkea, mutta se osoittaa, että ympäristö ei yksin selitä Lankisen lukemia. Samassa maalissa on mahdollista pelata paremmin.

Ura: Vantaalta HIFK:n kautta Chicagoon

Lankinen syntyi Helsingissä 28. huhtikuuta 1995 ja pelasi juniorina Kiekko-Vantaassa ja Jokereissa. Ensimmäisen ammattilaisottelunsa hän pelasi Jokereissa kaudella 2013–14, mutta läpimurto tapahtui HIFK:ssa, jonne hän siirtyi kolmivuotisella sopimuksella.

HIFK:ssa hän pelasi neljä kautta. Keväällä 2015 hän oli mukana Liigan historian pisimmässä ottelussa, joka kesti 134 minuuttia ja 14 sekuntia. Lankinen torjui siinä 59 kertaa, ja HIFK voitti Ilveksen 2–1. Kaudella 2017–18 hän torjui 15 runkosarjaottelussa torjuntaprosentilla 94,0 ja päästettyjen maalien keskiarvolla 1,33, mikä oli sarjan paras.

NHL-varausta ei koskaan tullut. Lankinen oli varaamaton pelaaja, kun Chicago Blackhawks teki hänen kanssaan sopimuksen kesällä 2018. Tie vei AHL:n Rockford IceHogsin ja ECHL:n Indy Fuelin kautta NHL:ään. Debyytti tapahtui tammikuussa 2021, ja tulokaskaudella hän pelasi 37 ottelua.

Chicagossa hän oli kaksi kautta, joista jälkimmäinen toi 32 ottelua ja torjuntaprosentin 89,1. Kesällä 2022 hän siirtyi Nashvilleen, jossa hän toimi Juuse Saroksen kakkosena. Kahden kauden aikana hän pelasi 43 ottelua ja torjui 91,2 prosentilla kaudella 2022–23.

Nashvillessä rooli oli selkeä: hän pelasi noin joka neljännen ottelun ja antoi Sarokselle lepovuoroja. Se oli hyvä paikka rakentaa uraa uudelleen Chicagon vaikeiden kausien jälkeen. Kaudella 2023–24 hän torjui 24 ottelussa 11 voittoa ja päästettyjen maalien keskiarvo oli 2,82.

Vancouveriin hän saapui syksyllä 2024 yksivuotisella sopimuksella. Demkon loukkaannuttua hän otti ykkösvahdin paikan ja pelasi 51 ottelua. Seurauksena oli viiden vuoden jatkosopimus.

Kausi	Joukkue	O	V	H	PMK	TP%
2020–21	Chicago	37	17	14	3,01	90,9
2021–22	Chicago	32	8	15	3,50	89,1
2022–23	Nashville	19	9	8	2,75	91,6
2023–24	Nashville	24	11	6	2,82	90,8
2024–25	Vancouver	51	25	15	2,62	90,2
2025–26	Vancouver	47	11	27	3,70	87,5
2026–27	Vancouver	9	1	8	6,03	80,8

Taulukko näyttää, että Lankisen parhaat kaudet ajoittuvat Nashvilleen ja ensimmäiseen Vancouverin kauteen. Viime kausi oli jo selvästi heikompi, ja kuluvan syksyn lukemat ovat poikkeuksellisen kaukana uran keskiarvosta. Uran 219 ottelussa torjuntaprosentti on 89,5 ja päästettyjen maalien keskiarvo 3,20.

Maajoukkue: vuoden 2019 kultamaalivahti

Lankisen uran kohokohta on keväältä 2019. Hän torjui Suomen maailmanmestaruuteen Slovakian MM-kilpailuissa ja oli turnauksen paras maalivahti päästettyjen maalien keskiarvolla mitattuna.

Hän pelasi turnauksessa kahdeksan ottelua. Torjuntaprosentti oli 94,2 ja päästettyjen maalien keskiarvo 1,50. Välierässä Venäjää vastaan hän torjui 32 kertaa, ja loppuottelussa Kanadaa vastaan 43 kertaa. Suomi voitti finaalin 3–1.

Turnaus oli Lankiselle läpimurto myös kansainvälisesti. Hän oli ennen kisoja pelannut vain yhden A-maaottelun, eikä hänen asemansa ykkösvahtina ollut itsestään selvä. Kisojen aikana hän nousi joukkueen tärkeimmäksi yksittäiseksi pelaajaksi.

Matka finaaliin oli vaiheikas. Pudotuspeleissä vastaan tulivat Ruotsi, Venäjä ja Kanada. Lankinen torjui jokaisen pudotuspeliottelun, ja hänen paras hetkensä oli välierä Venäjää vastaan, jossa hän piti maalinsa puhtaana. Finaalissa Kanada sai 44 laukausta, mutta vain yhden maalin.

Vuoden 2025 4 Nations Face-Offissa hän pelasi kaksi ottelua. Suomi jäi turnauksessa neljänneksi. Maajoukkueuran kokonaiskuva on silti vahva: yksi MM-kulta ja rooli arvokisojen ykkösvahtina.

Sopimus ja Vancouverin maalivahtitilanne

Lankisen sopimus on Vancouverin kannalta yksi seuran kalleimmista ongelmista. Viiden vuoden sopimus on arvoltaan 22,5 miljoonaa dollaria, ja vuosipalkka on 4,5 miljoonaa. Sopimus kestää kauden 2029–30 loppuun.

Sopimuksessa on täysi siirtoa estävä lauseke tämän kauden ajan. Se tarkoittaa, että seura ei voi kaupata häntä ilman hänen suostumustaan eikä lähettää häntä farmiin. Ensi kaudesta alkaen lauseke muuttuu 15 joukkueen kieltolistaksi.

Vancouverin maalivahtitilanne on muutenkin solmussa. Demko on sivussa ainakin jouluun asti, ja hänen kuntoutumisensa aikataulu on epävarma. Seura hankki syyskuussa waivers-listalta Leevi Meriläisen, joka on ottanut aloittavan maalivahdin paikan. Meriläinen on aloittanut kymmenen viimeisestä 13 ottelusta ja torjunut noin 88,9 prosentilla.

Kun Demko palaa, joukkueella voi olla kolme maalivahtia, joista kaksi ei voi siirtää ilman waiverseja tai suostumusta. Se on tilanne, jota kukaan ei halua. Lankisen kannalta olennaista on, että hän saa vielä mahdollisuuden näyttää. Ilman peliaikaa taso ei palaa.

Demkon sopimus kertoo seuran strategiasta. Hän allekirjoitti kolmivuotisen, 24,5 miljoonan dollarin jatkosopimuksen ja oli terveenä ollessaan liigan parhaita maalivahteja. Lonkkaleikkaus helmikuussa 2026 muutti tilanteen. Vancouver rakensi maalivahtiosastonsa sen varaan, että kaksi kokenutta vahtia jakaa vastuun. Kun toinen on pitkään sivussa, suunnitelma ei toimi.

Lankisen sopimus syntyi samassa tilanteessa. Keväällä 2025 hän oli pelannut vahvan kauden ja seura halusi varmistaa maalivahtiosaston pitkäksi aikaa. Viiden vuoden mittainen sopimus oli tuolloin perusteltu. Nyt se näyttää raskaalta, koska samaan aikaan Meriläinen on pelannut halvemmalla sopimuksella paremmin.

Suomalaisittain tilanne on kiinnostava. Vancouverissa pelaa kaksi suomalaista maalivahtia, ja heidän välinen kilpailunsa ratkaisee, kumpi aloittaa kevään ottelut. Meriläisen sopimus päättyy tähän kauteen, joten hänellä on omat syynsä pelata hyvin. Lankisella on sopimus, mutta ei peliaikaa.

Sopimuksen siirtäminen ei ole helppoa kesken kauden. 4,5 miljoonan vuosipalkka ja siirtoa estävä lauseke rajoittavat vaihtoehtoja, ja vastustajien on vaikea löytää palkkakatostaan tilaa. Käytännössä Vancouver joutuu todennäköisesti odottamaan kesää, jos se haluaa muuttaa maalivahtiosastoaan.

TrustDicen urheiluvedonlyönnissä NHL:n maalivahtitilanteet näkyvät suoraan otteluiden ennakkoasetelmissa. Kun tietää, kuka aloittaa maalilla ja miten joukkue puolustaa, on helpompi ymmärtää, miksi torjuntaprosentit heittelevät niin paljon. Sarjan kokonaistilanne löytyy NHL:n sarjataulukon katsauksesta.

Pelityyli ja mitä seuraavaksi

Lankinen on teknisesti vahva maalivahti, joka luottaa sijoittumiseen ja liikkeeseen. Hän on parhaimmillaan, kun hän pääsee pelaamaan rauhassa ja näkee laukaukset ajoissa. Epätasaisen puolustuksen takana tämä vahvuus katoaa: kun laukauksia tulee paljon ja maskista, jokainen maalivahti näyttää huonommalta.

Hänen uransa on ollut nousujohteinen juuri siksi, että hän on työskennellyt pitkäjänteisesti. HIFK:n maalivahtivalmentaja Jan Lundell on kuvannut häntä poikkeuksellisen määrätietoiseksi urheilijaksi, jolla on ollut selkeä visio uransa suunnasta. Sama työmoraali on ollut hänen vahvuutensa myös NHL:ssä, ja se on auttanut häntä nousemaan varaamattomasta pelaajasta pitkään sopimukseen.

Peliuransa alussa Lankinen joutui sopeutumaan pieneen kaukaloon. Suomessa maalivahti ehtii reagoida pidemmältä matkalta, Pohjois-Amerikassa tilaa on vähemmän ja laukaukset lähtevät nopeammin. Pienessä kaukalossa kulmien pelaaminen ja liikkuminen korostuvat, ja sopeutuminen vei aikaa. Se työ näkyi parhaina kausina Nashvillessä ja Vancouverissa.

Nyt ongelma on toisenlainen. Kun joukkue päästää paljon maaleja, maalivahdin on pakko pelata riskialttiimmin: hän yrittää peittää enemmän, liikkuu aiemmin ja joutuu reagoimaan tilanteisiin, joita ei olisi syntynyt toimivassa puolustuksessa. Se näkyy epävarmuutena, joka ruokkii itseään.

Kuluvan kauden osalta olennaisia ovat seuraavat asiat.

• Säilyykö aloittavan maalivahdin paikka. Meriläinen on pelannut paremmin, joten Lankisen on pakko vastata.
• Paraneeko Vancouverin alivoima. 63 prosentin alivoimalla kukaan ei torju hyvillä lukemilla.
• Milloin Demko palaa. Kolmen maalivahdin tilanne ratkeaa vasta, kun Demko on pelikunnossa.
• Säilyykö itseluottamus. Yksi hyvä ottelu voi muuttaa suunnan, mutta se vaatii onnistumisia.
• Mitä tapahtuu siirtotakarajalla. Siirtoa estävä lauseke rajoittaa vaihtoehtoja, mutta kesällä tilanne voi muuttua.

Vancouverin kausi on käytännössä ohi pudotuspelien osalta. Joukkue on 20 ottelun jälkeen 14 pistettä pudotuspeliviivan alapuolella, eikä nousu ole realistinen. Siksi loppukausi on Lankiselle näyttöpaikka: hän pelaa sopimuksensa ja uransa seuraavien vuosien puolesta.

Suomalaisten maalivahtien kokonaiskuvaa voi seurata NHL:n suomalaisten maalivahtien katsauksesta, ja Vancouverin tuloksia päivittäin NHL:n tulosseurannasta. Lankisen tilanne on hyvä esimerkki siitä, miten paljon ympäristö vaikuttaa maalivahdin lukemiin.

Vertailu muihin suomalaisvahteihin auttaa hahmottamaan tasoa. Juuse Saros on pelannut Nashvillessä tutussa roolissa jo vuosia, ja hänen lukemansa ovat pysyneet tasaisina. Ero syntyy ennen kaikkea ympäristöstä ja roolista, ei pelkästään taidosta. Sama koskee koko suomalaisten NHL-pelaajien joukkoa, jossa roolit vaihtelevat kärkiketjuista nelosketjuun.

Mitä syksy opettaa

Lankisen syksy ei kerro siitä, että hän olisi menettänyt taitonsa. Kyse on maalivahdista, joka joutui heikoimpaan mahdolliseen ympäristöön juuri silloin, kun hänen itseluottamuksensa oli valmiiksi koetuksella. Vancouverin puolustus, alivoima ja loukkaantumistilanne muodostavat yhdistelmän, jossa kukaan ei näytä hyvältä.

Hänen uransa kokonaiskuva on silti vahva: maailmanmestaruus, 219 NHL-ottelua ja pitkä sopimus. Ne antavat hänelle aikaa korjata kurssin. Maalivahti ei ole koskaan niin huono kuin huonoin kausi antaa ymmärtää, eikä niin hyvä kuin paras.

Kevään aikana ratkeaa, saako hän Vancouverissa vielä mahdollisuuden. Jos ei, edessä voi olla siirto tai uusi rooli toisessa seurassa. Maalivahdin ura voi kääntyä nopeasti, ja 31-vuotiaana hänellä on vielä useita vuosia peliaikaa jäljellä. Vancouverin kevät ei siis ole merkityksetön, vaikka pudotuspelit jäävätkin kauas. Joukkueen tilannetta voi seurata myös pudotuspelien kokonaiskuvasta.