Kerttu Niskanen lopetti kilpauransa 1. syyskuuta 2026. Hän oli tuolloin 38-vuotias ja oli hiihtänyt ammatikseen 20 vuotta. Uralle kertyi viisi olympiamitalia, kaksi MM-mitalia, kahdeksan henkilökohtaista maailmancupin voittoa ja matkojen maailmancupin voitto kaudella 2022–23.
Lopettaminen ei tapahtunut uran laskuvaiheessa. Niskanen oli vielä kaudella 2024–25 maailmancupin kokonaiskilpailussa kolmas ja oli mukana kaudelle 2026–27 nimetyssä A-maajoukkueessa. Päätös oli oma, ja se ajoittui puoli vuotta Milano-Cortinan olympialaisten jälkeen.
Tämä juttu käy läpi lopettamisen, viimeisen kauden, olympia- ja MM-mitalit sekä koko maailmancupuran taulukoina. Samalla selviää, millainen hiihtäjä Niskanen oli ja mihin hänen vahvuutensa perustuivat.
Lopettaminen 1. syyskuuta 2026
Niskanen kertoi uransa päättymisestä 1. syyskuuta 2026. Hän kuvasi päätöstä sanoilla, jotka olivat tyypillisiä hänen tavalleen puhua urasta: kiitollisesti ja ilman suuria eleitä.
Hän sanoi, että on tullut aika päättää upea matka ammattiurheilijana ja että hän on saanut hiihtää ammatikseen huikeat 20 vuotta. Lisäksi hän kiitti faneja kannustuksesta ja mukana elämisestä uran varrella.
Ajoitus oli poikkeuksellinen siksi, että Niskanen oli yhä maailman kärkeä. Kaudella 2024–25 hän oli kokonaiskilpailussa kolmas, ja hän oli mukana A-maajoukkueessa ennen päätöstään. Paikka maailmancupissa olisi ollut valmiina.
Päätös ei kuitenkaan tullut tyhjästä. Hän oli 38-vuotias ja oli hiihtänyt ammatikseen kaksikymmentä vuotta. Samanikäisenä moni kestävyysurheilija on jo lopettanut, ja hän oli jatkanut pidempään kuin useimmat ikäluokkansa hiihtäjät.
Lopettaminen ei siis johtunut siitä, ettei hän olisi enää pystynyt kilpailemaan. Kaksikymmentä vuotta ammattilaisena oli kuitenkin pitkä aika, ja päätös ajoittui hetkeen, jolloin ura oli vielä huipussaan. Se on harvinainen tilanne suomalaisessa kestävyysurheilussa: hiihtäjä lopettaa huipulla, ei putoamisen kautta.
Viimeinen kausi: olympiapronssi viestistä
Kausi 2025–26 huipentui Milano-Cortinan olympialaisiin. Niskanen hiihti siellä neljä kilpailua, ja ainoa mitali tuli viestistä.
| Kilpailu | Sijoitus |
|---|---|
| 10 km väliaikalähtö | 29. |
| Yhdistelmäkilpailu | 5. |
| 30/50 km yhteislähtö | 7. |
| 4 × 7,5 km viesti | Pronssi |
Viestipronssi oli hänen uransa viides olympiamitali ja ensimmäinen sitten Pekingin 2022. Joukkueena saavutettu mitali sopi hänen uralleen: suurin osa hänen arvokisamenestyksestään tuli juuri viesteistä ja parisprintistä.
Viestissä hän oli osa kokoonpanoa, joka päätyi pronssille. Joukkueen kokoonpano ei ollut ennakkoon itsestään selvä, ja pronssi oli kilpailun lopputulos, jota kukaan ei voinut pitää itsestään selvänä.
Henkilökohtaisissa kilpailuissa sijoitukset olivat 29., 5. ja 7. Yhdistelmäkilpailun viides sija oli lähellä mitalia, mutta ero kärkeen jäi lopulta selvästi. Kymmenen kilometrin väliaikalähtö ei onnistunut, mutta 50 kilometrin seitsemäs sija osoitti, että vauhti riitti vielä pitkällä matkalla.
Kausi ei ollut hänen paras, mutta se ei myöskään ollut heikko. Viides sija yhdistelmäkilpailussa ja seitsemäs pitkällä matkalla kertovat, että hän pystyi yhä hiihtämään kärkikymmenikössä. Mitali jäi saamatta, mutta taso riitti kärkikymmenikköön.
Viisi olympiamitalia
Niskanen kilpaili neljissä olympialaisissa ja saavutti mitalin kolmissa niistä. Alla on jokainen hänen olympiakilpailunsa, myös ne, joissa mitali jäi saamatta.
| Laji | Sotši 2014 | Pyeongchang 2018 | Peking 2022 | Milano-Cortina 2026 |
|---|---|---|---|---|
| 10 km henkilökohtainen | 8. | – | Hopea | 29. |
| Yhdistelmäkilpailu | 7. | 16. | 4. | 5. |
| 30/50 km yhteislähtö | 4. | 6. | Pronssi | 7. |
| Sprintti | – | 23. | – | – |
| Viesti | Hopea | 4. | 4. | Pronssi |
| Parisprintti | Hopea | – | 4. | – |
Taulukosta erottuu yksi asia: neljänsiä sijoja on viisi. Sotšin 30 kilometri, Pyeongchangin viesti sekä Pekingin yhdistelmäkilpailu, viesti ja parisprintti. Pekingissä kolme neljättä sijaa samoissa kisoissa.
Mitalien ja neljänsien sijojen yhteismäärä kertoo, että Niskanen oli olympialaisissa kymmenen kertaa neljän parhaan joukossa. Se on poikkeuksellisen kova luku hiihtäjälle, joka ei ollut sprinttien erikoismies eikä voittanut yhtään henkilökohtaista olympiakultaa.
Mitalit jakautuivat pitkälle aikavälille. Ensimmäiset tulivat Sotšista 2014, viimeinen Milano-Cortinasta 2026. Siihen mahtuu kolme olympiadia ja kaksi sukupolvea kilpakumppaneita.
Peking 2022: kaksi mitalia ja kolme neljättä sijaa
Pekingin olympialaiset 2022 olivat Niskasen uran paras henkilökohtainen arvokisa. Hän saavutti kymmenen kilometrin perinteiseltä matkalta hopeaa ja 30 kilometrin yhteislähdöstä pronssia.
Hopea oli hänen ensimmäinen henkilökohtainen olympiamitalinsa. Hän oli tuolloin 33-vuotias ja oli hiihtänyt maajoukkueessa yli kymmenen vuotta. Ensimmäinen henkilökohtainen arvokisamitali tuli siis vasta uran loppupuolella, vaikka hän oli ollut lähellä useita kertoja.
Samoissa kisoissa hän oli neljäs yhdistelmäkilpailussa, viestissä ja parisprintissä. Kolme neljättä sijaa samoissa olympialaisissa on poikkeuksellinen suoritus: se tarkoittaa, että hän oli jokaisessa kilpailussa mukana mitalitaistelussa viimeiselle kilometrille asti.
Pekingin jälkeen Niskanen oli kysyttäessä tyytyväinen, mutta ei ylistänyt itseään. Hän totesi, että mitalit olivat hieno asia, mutta kilpailut olisi voinut hiihtää paremminkin. Se oli tyypillinen arvio häneltä: tulos ratkaisi, ei tunnelma.
Uran alku ja läpimurto
Niskanen syntyi Vieremällä 13. kesäkuuta 1988 ja edustaa Vieremän Koittoa. Ensimmäiset aikuisten arvokisat olivat Oslon MM-kisat 2011, joissa hän sijoittui kymmenen kilometrin kilpailussa kahdeksanneksi. Hän oli tuolloin 22-vuotias.
Läpimurto tapahtui kaudella 2013–14. Hän voitti ensimmäisen maailmancupin osakilpailunsa Lenzerheidessä 1. tammikuuta 2014, ja saman talven olympialaisissa Sotšissa hän sai hopeaa sekä viestistä että parisprintistä.
Sotšin jälkeen hän oli kokonaiskilpailussa viides ja matkacupissa kolmas. Se oli hänen ensimmäinen kautensa maailman kärjessä, ja se asetti odotukset, joita hän kantoi lopun uransa ajan.
Seuraavat vuodet toivat tasaisia sijoituksia mutta vähän mitaleja. Falunin MM-pronssi 2015 ja Lahden viestipronssi 2017 olivat ainoat arvokisamitalit ennen Pekingiä. Henkilökohtainen läpimurto antoi siis odottaa itseään seitsemän vuotta.
MM-kisat 2011–2023
MM-tasolla Niskanen saavutti kaksi mitalia, ja molemmat tulivat viestistä. Henkilökohtaisissa kilpailuissa hän oli parhaimmillaan neljäs.
| Vuosi | Paikka | 10 km | Yhdistelmä | 30/50 km | Sprintti | Viesti |
|---|---|---|---|---|---|---|
| 2011 | Oslo | 8. | – | – | – | – |
| 2013 | Val di Fiemme | – | 12. | 7. | 9. | 5. |
| 2015 | Falun | 8. | 4. | 4. | 7. | Pronssi |
| 2017 | Lahti | 6. | – | Keskeytti | – | Pronssi |
| 2019 | Seefeld | 22. | – | – | – | – |
| 2023 | Planica | 9. | 5. | 6. | – | 4. |
Falunin MM-kisat 2015 olivat hänen paras henkilökohtainen arvokisansa: neljäs sija sekä yhdistelmäkilpailussa että 30 kilometrillä. Lahti 2017 oli kotikisa, ja viestipronssi oli kisojen paras tulos hänen osaltaan.
Lahdessa hän oli lisäksi kymmenen kilometrin kilpailussa kuudes ja parisprintissä viides. Kotikisat toivat paljon yleisöä ja painetta, ja Niskanen hiihti ne tasolla, joka vastasi hänen silloista kuntoaan. Viestipronssi jäi vuosiksi hänen viimeiseksi MM-mitalikseen.
Planicassa 2023 hän oli yhdistelmäkilpailussa viides ja kymmenellä kilometrillä yhdeksäs. Trondheimin MM-kisoissa 2025 hän oli kymmenellä kilometrillä yhdeksäs. MM-mitalien määrä jäi kahteen, mutta sijoitusten tasaisuus kertoo pitkästä huipulla pysymisestä.
Kahdeksan maailmancupin voittoa
Niskanen voitti urallaan kahdeksan henkilökohtaista maailmancupin osakilpailua. Kaikki kahdeksan tulivat perinteisellä tyylillä, ja seitsemän niistä kymmenen kilometrin matkalta.
| # | Päivämäärä | Paikka | Laji |
|---|---|---|---|
| 1 | 1.1.2014 | Lenzerheide, Sveitsi | 10 km (p) yhteislähtö |
| 2 | 17.2.2019 | Cogne, Italia | 10 km (p) väliaikalähtö |
| 3 | 29.12.2021 | Lenzerheide, Sveitsi | 10 km (p) väliaikalähtö |
| 4 | 10.12.2022 | Beitostølen, Norja | 10 km (p) väliaikalähtö |
| 5 | 17.3.2023 | Falun, Ruotsi | 10 km (p) väliaikalähtö |
| 6 | 31.12.2023 | Toblach, Italia | 10 km (p) väliaikalähtö |
| 7 | 4.1.2024 | Davos, Sveitsi | 20 km (p) takaa-ajo |
| 8 | 16.3.2024 | Falun, Ruotsi | 10 km (p) väliaikalähtö |
Ensimmäisen ja viimeisen henkilökohtaisen voiton väliin mahtuu kymmenen vuotta ja kaksi kuukautta. Se on poikkeuksellisen pitkä jakso, ja se kertoo siitä, että Niskanen ei ollut hetken ilmiö vaan hiihtäjä, joka pystyi uudistumaan.
Lisäksi hän voitti 31.1.2025 Cognessa parisprintin, joka hiihdettiin joukkuekilpailuna. Henkilökohtaisia palkintokorokesijoja kertyi 28.
Kausisijoitukset ja matkojen cup
Niskasen uran suurin cupvoitto tuli kaudella 2022–23, kun hän voitti matkojen maailmancupin. Samalla kaudella hän oli kokonaiskilpailussa kolmas.
| Kausi | Kokonaiscup | Matkat | Sprintti |
|---|---|---|---|
| 2012–13 | 11. | 12. | 21. |
| 2013–14 | 5. | 3. | 28. |
| 2014–15 | 14. | 12. | 41. |
| 2015–16 | 9. | 6. | 31. |
| 2016–17 | 8. | 8. | 37. |
| 2017–18 | 10. | 9. | 42. |
| 2018–19 | 42. | 21. | 79. |
| 2019–20 | 15. | 11. | 43. |
| 2020–21 | 28. | 24. | 65. |
| 2021–22 | 7. | 6. | 25. |
| 2022–23 | 3. | 1. | 22. |
| 2023–24 | 5. | 4. | 17. |
| 2024–25 | 3. | 4. | 32. |
Taulukko jakautuu selvästi kahtia. Ensimmäinen kärkikausi tuli 2013–14 olympiavuonna, sitten seurasi kymmenen vuoden jakso, jolla hän oli vakaasti kymmenen parhaan joukossa mutta ei aivan huipulla. Lopuksi kaudet 2022–23 ja 2024–25 toivat kokonaiskilpailun kolmannet sijat – 34- ja 36-vuotiaana.
Kaksi kautta erottuu joukosta heikkoina: 2018–19, jolloin hän oli kokonaiskilpailussa 42., ja 2020–21, jolloin sijoitus oli 28. Molemmilla kausilla taustalla oli vaikeuksia, ja molempien jälkeen hän palasi takaisin kymmenen parhaan joukkoon. Ura ei siis edennyt suoraviivaisesti vaan sisälsi useita uudelleenrakennuksia.
Tour de Skillä hänen paras sijoituksensa oli neljäs kaudella 2024–25. Tour on kiertue, joka vaatii monipuolisuutta: sprinttejä, väliaikalähtöjä ja pitkiä nousuja. Niskasen sijoitus kertoo, että hän pystyi hiihtämään hyvin myös ilman lepopäiviä.
Matkacup 2022–23
Kauden 2022–23 matkacupin voitto oli Niskasen uran suurin henkilökohtainen saavutus. Matkacupissa lasketaan pisteet kaikista ei-sprinttikilpailuista, joten se mittaa nimenomaan kestävyyttä ja tasaisuutta.
Hän voitti kauden aikana kaksi osakilpailua: Beitostølenin kymmenen kilometrin perinteisen joulukuussa ja Falunin kymmenen kilometrin perinteisen maaliskuussa. Lisäksi hän oli useita kertoja palkintokorokkeella, ja juuri tasaisuus ratkaisi cupin.
Kokonaiskilpailussa hän oli kolmas. Se oli hänen paras sijoituksensa, ja hän toisti sen kaudella 2024–25. Kahdesti kolmanneksi 34- ja 36-vuotiaana on osoitus siitä, että hänen kestävyytensä säilyi poikkeuksellisen pitkään.
Kausi 2024–25: paluu kolmanneksi
Kausi 2024–25 oli Niskasen toiseksi viimeinen, ja se oli yksi hänen parhaistaan. Hän sijoittui maailmancupin kokonaiskilpailussa kolmanneksi, matkacupissa neljänneksi ja Tour de Skillä neljänneksi.
Kokonaiskilpailun kolmas sija oli hänen toinen vastaava sijoituksensa. Edellinen tuli kaudelta 2022–23, jolloin hän voitti myös matkacupin. Sama sijoitus toistui kahden vuoden päästä, mikä kertoo pitkäjänteisestä harjoittelusta.
Kauden aikana hän voitti Cognessa parisprintin Jasmi Joensuun kanssa 31. tammikuuta 2025. Se oli hänen uransa ainoa joukkuekilpailun voitto maailmancupissa, ja se tuli uran loppupuolella.
Trondheimin MM-kisoissa 2025 hän oli kymmenen kilometrin kilpailussa yhdeksäs. Mitali jäi saamatta, mutta sijoitus oli linjassa kauden tason kanssa. Kausi päättyi ilman arvokisamitalia, ja se jäi hänen viimeiseksi täydeksi MM-kaudekseen.
Miksi lopettaminen tuntui loogiselta
Lopettamisen ajoitus herätti kysymyksiä, koska Niskanen oli yhä maailmancupin kolmas. Tulokset olivat ennallaan, ja jatkaminen olisi ollut mahdollista.
Yksi selitys on uran pituus. Kaksikymmentä vuotta ammattilaisena tarkoittaa kahta vuosikymmentä harjoitusleirejä, matkustamista ja kilpailuja. Sen jälkeen jatkaminen vaatii erityisen syyn.
Toinen selitys on uran rakenne. Hän oli saavuttanut matkacupin voiton, olympiamitalit ja MM-mitalit. Henkilökohtainen arvokisamitali jäi saamatta, ja se oli ainoa puuttuva pala.
Kolmas selitys on joukkueen tilanne. Suomen naishiihdossa oli edessä sukupolvenvaihdos, ja Niskasen lopettaminen ajoittui samaan hetkeen Krista Pärmäkosken kanssa. Nuoremmille hiihtäjille avautui paikkoja, joita ei muuten olisi tullut.
Kympin klassikko
Niskasen ura henkilöityy yhteen matkaan: kymmenen kilometriä perinteisellä hiihtotavalla. Seitsemän kahdeksasta voitosta tuli juuri sieltä, ja suurin osa parhaista sijoituksista myös.
Matka sopii hänelle siksi, että se vaatii tasaista vauhtia ja tarkkaa tekniikkaa. Väliaikalähdössä ei voi peesata, ja jokainen sekunti on oma. Niskasen vahvuus oli kyky hiihtää koko matka samalla teholla ilman suuria romahduksia.
Perinteisen tyylin tekniikassa hän oli tarkka. Työntö oli taloudellinen, ja hän pystyi pitämään rytmin myös väsyneenä. Se näkyi erityisesti loppumatkasta, jossa moni menettää sekunteja.
Sprintti ei ollut hänen lajinsa. Paras sijoitus arvokisojen sprintissä oli yhdeksäs, eikä hän voittanut yhtään sprintin maailmancupin osakilpailua. Se ei kuitenkaan ollut ongelma, koska hänen ohjelmansa rakentui pitkien matkojen ympärille.
Viestissä hän oli puolestaan luotettava. Kolme viidestä olympiamitalista tuli viestistä tai parisprintistä, ja sama painotus näkyy MM-mitaleissa. Viestiosuudella ratkaisee kyky hiihtää tasaisesti ilman suuria virheitä, ja siinä Niskanen oli parhaimmillaan.
Hänen uransa muistuttaa siitä, että arvokisamenestys ei aina näy henkilökohtaisissa mitaleissa. Viisi kahdestatoista arvokisamitalista tuli joukkuekilpailuista, ja jokaisella kerralla hän oli osa kokoonpanoa, jonka varaan mitali laskettiin.
Mitä jää jäljelle
Niskasen lopettaminen päättää yhden aikakauden suomalaisessa naishiihdossa. Hänen ja Krista Pärmäkosken urat kattoivat lähes koko 2010-luvun ja 2020-luvun alun.
- Kaksi Suomen menestyneintä naishiihtäjää lopetti alle vuoden sisällä.
- Sprinttien vastuu siirtyy Jasmi Joensuulle, joka voitti sprintticupin kaudella 2024–25.
- Falunin MM-kisat 2027 ovat ensimmäiset arvokisat, joissa kumpikaan ei ole mukana.
- Nuoremmat hiihtäjät saavat vastuuta, jota ei aiemmin ollut tarjolla.
- Maajoukkueen päävalmentaja vaihtui keväällä 2026, kun Joakim Abrahamsson aloitti.
Miesten puolella Iivo Niskanen jatkaa uraansa. Hän on mukana A-maajoukkueessa kaudella 2026–27, joten suomalaisella hiihdolla on yhä kansainvälisen tason kärkihiihtäjä.
Kausi 2026–27 ilman Niskasta
Maastohiihdon maailmancup alkaa Rukalta 27.–29. marraskuuta 2026 ja päättyy Ulricehamniin 21. maaliskuuta 2027. Niskasen nimi ei ole enää starttilistalla, ja se muuttaa erityisesti pitkien matkojen asetelmia.
Hänen uransa merkitys näkyy parhaiten siinä, mitä häneltä jäi puuttumaan. Henkilökohtainen MM-mitali jäi saamatta, vaikka hän oli olympialaisissa kymmenen kertaa neljän parhaan joukossa. MM-tasolla mitalit tulivat vain viestistä.
Falunin ohjelmassa naisten 50 kilometriä on kisojen viimeinen kilpailu. Matka on pitkä ja raskas, ja se sopi Niskaselle paremmin kuin moni lyhyempi kilpailu. Se hiihdetään nyt ilman häntä, ja se on yksi konkreettisimmista merkeistä sukupolvenvaihdoksesta.
TrustDice tarjoaa sporttivedonlyöntiä talvilajeihin, ja maastohiihdon osakilpailuja voi seurata kausikalenterin tahdissa. Päivän hiihtotarjonta auttaa seuraamaan, mitkä kilpailut ovat käynnissä ja ketkä ovat viivalla. Vedonlyönti on viihdettä, ei tulonlähde, ja päätökset kannattaa tehdä rauhassa.
Niskasen ura päättyi ilman henkilökohtaista MM-mitalia. Silti viisi olympiamitalia, kahdeksan maailmancupin voittoa ja matkojen cupin voitto kertovat hiihtäjästä, joka oli lähes kahden vuosikymmenen ajan maailman kärjessä.
